Hyvinvointiyhteiskunnan piirteitä

PoWelfare Societyhjoismainen hyvinvointivaltioiden malli on maailmanlaajuisesti jopa utopistinen, malli jonka ei liberaalin talousteorian mukaan pitäisi menestyä lainkaan korkean verotuksen ja vääristyneiden kannustimien johdosta. Voisikin ajatella, että tässä kylmä ilmasto kantaa kortensa kekoon tehden elämästä selviytymisestä näillä leveysasteilla perustavanlaatuisesti haastavampaa kuin lämpimissä maissa. Selviytyminen täällä on vaatinut yhteisöllisyyttä ja heikoista huolehtimista, ja Suomalainen yhteiskunta tarjoaakin kohtuullisen turvaverkon ihmiselle tämän sairastuttua tai jäätyä työttömäksi.

Myös lapset ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ainakin ennen olleet paljon tasa-arvoisempia kuin useimmissa muissa maissa, kaikkien lasten käydessä yhdeksän ensimmäistä kouluvuottaan samaa koulua koko muun ikäluokan kanssa. Toki täälläkin on eri asia syntyä rikkaaseen kuin köyhään perheeseen, sillä täydellistä tasa-arvoa ei ole, mutta joka tapauksessa pystymme valtiotasolla poimimaan lahjakkuudet paremmin kaikista sosiaaliryhmistä jo kouluiässä.

Tämä luo perustavanlaatuisen pohja-asetelman luoda vahvempi yhteiskunta kuin sellainen, jossa johtaviin paikkoihin valitaan kyvyt vain rikkaiden perheiden lapsista – puhumattakaan tilanteesta jossa pelkät sukujuuret johtavat merkittäviin titteleihin kyvyistä riippumatta. Hyvinvointiyhteiskunnassamme koulutuksella on muutenkin iso rooli, ja koulutuksen taso on edelleen kansainvälisesti verrattaen erittäin hyvä. Teollisuusmaissa ylipäätään eletään yhteiskunnissa, joissa nojataan inhimillisen pääomaan, jolloin menestys on sitä parempi mitä paremmin kansan lahjakkuusreservit saadaan käyttöön.

Koska pohjoismaiseen malliin kuuluu suuri julkinen sektori, jonka rahoittaminen vaatii paljon verotuloja, on tällöin korkean työllisyys ehdoton vaatimus, sekä näin ollen se että myös naiset käyvät töissä. Toisaalta yritystoimintaan saa Suomessa lähinnä nimellistä kannustusta ja varsinkin aloittaminen on hyvinkin haastavaa. Lisäksi työnteon ylipäätään pitäisi olla kannattavaa myös pienipalkkaisilla aloilla ja korkean sosiaaliturvan väitetäänkin väistämättä johtavan rakenteelliseen työttömyyteen, kun matalapalkkaisimmat työt jäävät kannattamattomiksi.

Helsingissä on jo havaittavissa, että sosiaaliturvan korkeus ja alimpien palkkojen mataluus haittaa markkinoiden toimintaa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa tämä on ratkaistu niin, että työttömille sosiaaliturvan nauttijoille lähetetään hyvin pian kutsu työttömyyskursseille tai osoitus kunnalliseen työpaikkaan. Tähän tilanteeseen ollaankin Suomessa hakemassa ratkaisua testaamalla kaikille samaa perustuloa, joka verotuksen kautta jäisi saamatta niiltä joiden palkkatulot nousevat tarpeeksi korkeiksi. Pilottijakson on tarkoitus alkaa parin vuoden sisään.