Feminismi on jokaisen laji

Feminism_everybodyToisinaan niiden, jotka eivät varsinaisesti tunnusta itseään feministiksi, on vaikeaa hahmottaa mistä tässä liikkeessä on kyse. Abstrakteja päämääriä, kuten alistamisen loppuminen, ei ole kovinkaan helppoa mitata tai määrittää niiden ollessa syvään juurtuneita yhteiskunnan perusrakenteeseen. Rakenteiden muuttaminen on hidasta ja vaatii paljon töitä erityisesti asennetasolla, ja erilailla järjestyneen toimivan todellisuuden näkeminen vaatiikin mielikuvitusta sekä avointa mieltä.

Kuten moni muukin liike, on feminismi ennemmin tekemistä kuin olemista ja näin ollen vastaus kysymykseen feminismin muodosta muuttuu jatkuvasti. Pohjimmiltaan on kuitenkin kyse tasa-arvoisuuden edistämisestä, ja tämä käsittää enemmän kuin ainoastaan sukupuolten välisen valtataistelun. Kyse on jokaisen yksilön synnynnäisestä oikeudesta edustaa sitä kuka on ja mahdollisuudesta elää omien lähtökohtiensa mukaisesti parhaalla mahdollisella tavalla, jotta yksilökohtaiset erityistaidot ja lahjakkuus pääsisivät esiin ja edesauttaisivat kollektiivista kehitystä hyvinvointia kohti.

Feminismin voisi siis sanoa olevan kaikkien niiden asia, jotka ovat sitä mieltä että tasa-arvon kanssa on ongelmia ja tilanteelle pitäisi tehdä jotakin. Näin ajattelee myös nigerialaissyntyinen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie, joka kutsuu itseään iloiseksi feministiksi. Hän puhui pari vuotta sitten suositussa populaaritieteellisessä TED-puhesarjassa siitä, miten kaikkien pitäisi olla feministejä, ja tämä on nyt puettu myös pamfletin muotoon nimellä “We Should All Be Feminists”.

Ruotsissa ollaan naisasioissa valveutuneita ja niitä ajetaan monin eri tavoin, jopa feministiseksi kutsutun ulkopolitiikan avulla. Viime vuonna Ruotsin Naisten järjestö päättikin jakaa kaikille lukion toisluokkalaisille joululahjaksi tämä Adichien kirjan toiveenaan, että oppilaat ryhtyisivät kyseenalaistamaan yhteiskunnan vaatimuksia ja oletuksia sukupuolirooleista sen sijaan, että kyseenalaistavat itseään.

Aloite on saanut myös arvostelua perustuen sille, että kirja on ruotsalaisesta näkökulmasta vanhanaikanen feminististen kysymysten ollen kulttuurieroista johtuen hyvin erilaisia. Mutta lopultakin kulttuuriero voi olla pikemminkin etu, sillä kirjassa käsitellyt kokemukset ovat hyvin arkipäiväisiä verrattuna tavanomaiseen akateemiseen keskusteluun. Kokonaisuutena Adichien teos onkin hyvin epäpoliittinen ja henkilökohtainen, täydellinen kasvualusta keskustelulle ja toivon mukaan nämä äänet kantautuvat Suomeenkin avaamaan uusia näkökulmia.

Adichien sanoin: “Olen feministi, koska haluan maailman, joka on oikeudenmukaisempi. Olen feministi koska haluan elää maailmassa jossa naisille ei koskaan sanota, että et pysty tai ei tulisi tehdä jotain, koska olet nainen. Haluan elää maailmassa jossa miehet ja naiset ovat onnellisempia. Maailmassa jossa sukupuoli ei sido heitä. Haluan asua maailmassa jossa miehet ja naiset ovat todellakin tasa-arvoisia. Ja tästä syystä olen feministi.”